Tällä kertaa kuukauden levy tulee Suomesta, ja vieläpä Pohjanmaalta. Nicole osoittaa toisella täyspitkällään olevansa maamme ehdotonta metallieliittiä, ja tällaisella materiaalilla se pärjäisi kansainvälisissäkin ympyröissä, mutta suomen kieli taitaa rajoittaa niitä kuvioita.

Nicole on yksi Suomen soittotaitoisimmista yhtyeistä, ja kitaristi Olli Ketolan vetämä Biotech Records on kunnioitusta herättävä omakustanne-menestystarina. Bändillä on laaja fanikunta ympäri maan, ja livemeininki on asiaankuuluvan raivokasta. Edellinen pitkäsoitto Odotus ilmestyi jo vuonna 2002, joten kehitystä on syytä olettaa tapahtuneen. Niin onkin, ja parempaan suuntaan. Meno on rujompaa, massiivisempaa ja kaikin puolin vakuuttavampaa. Sanoitukset ovat tuttua fiilistelymaalailua, enkä minä ymmärrä niistä yhtään mitään, joten en ota niihin kantaa. Biisimateriaali on erittäin tasavahvaa, mitä nyt Saavumme on ehkä pikkuisen turhan kesy rallatus.

Suljettuja ajatuksia on kuitenkin kiusallisen helppo lukea kuin piru raamattua. Jos Nicolen biisit oli ennen palautettavissa melko helposti Machine headiin ja Deftonesiin, ovat tämänkin levyn vaikutteet päivänselvät. Valta avaa levyn Chimairana ja Suunta jatkaa Killswitch Engagena, joskin väliosa on suorastaan ällistyttävän Diablomainen. Sanasta Sanaan jatkaa KsE-linjoilla, ja tätä vaikute bongailua voi jatkaa levyn loppuun asti. Ajoittain räimeestä paistaa Meshuggah läpi luvattoman paljon, etenkin kun Ilkka Laitala onnistuu kuulostamaan yllättävän paljon Jens Kidmanilta.

Useiden pyöritysten jälkeen totesin levyn olevan kokonaisuutena niin perkeleen kova, että biisimateriaalin lainaelementit voi antaa anteeksi. Sounditkin ovat erittäin onnistuneet, vaikka sieluttomasti napsuvat triggerirummut hieman häiritsevät. Kun kaikin puolin tasokkuuteen yhdistyy vielä omakustanteinen tuotantotapa, Suljetut Ajatukset ansaitsee paikkansa kuukauden levynä.

Jos en olisi kuunaan kuullutkaan Meshuggahista, Killswitchistä tai Chimairasta, arvosana olisi taatusti vielä pykälää korkeampi.

- Vilho Rajala

Törkeetä meteliä! Nicolen mikä lie metelicore on tinkimätöntä. Deftones on mainittu yhtyeestä puhuttaessa liian usein, sillä kyllähän tämä kovempaa on. Siis ei välttämättä tasoltaan, vaan ihan rymistelyltään. Meshuggah on ehkä lähempänä, ja Panteraa näille jannuille on luultavasti syötetty jo äidinmaidon korvikkeena. Sinänsä toimivat kappaleet ovat kuitenkin turhan samankaltaisia keskenään. 50 minuuttia jyrinää on kertaistumalta melkoinen jöötti metallia, vaikka välillä meno kuulostaakin helvetin hyvältä. Ajaton on kaikessa aggressiivisuudessaan tyrmäävä. Sitä seuraava Saavumme on kuin Sunny Day Real Estatea rankemmalla kädellä soitettuna. Ilkka Laitalan laulua voisi luonnehtia jopa kauniiksi silloin kun hän laulaa eikä huuda. Huutokin toimii hyvin.

Nicole toimii parinkymmenen minuutin kerta-annoksina kuin puukko anaaliin. Yksti toive: soittakaa keikalla coverina Cowboys from hell!

- Jarkko Fräntilä

Nicole yllättää kakkoslevyllään – niin positiivisesti kuin negatiivisesti. Bändi on parin vuoden takaisen Odotus-levyn jälkeen ottanut selviä sivuaskeleita alternativemetallin linjasta ja osunut siinä sivussa ilmeisesti nykyisen metalcore-trendin lähteille. Suljetut Ajatukset on helposti tunnistettavissa Nicoleksi. Bändin tematiikka on edelleen sama kuin debyytillä, mutta muoto on vain hieman vaihtunut. Edelleen Nicole tekee musiikkia, jolle ei kotimaasta löydy vastinetta, ja edelleen homma hoituu hyvin ammattitaitoisesti ja huolitellusti. Negatiivista tässä muutoksessa on kuitenkin se, että se on niin itsestäänselvä ratkaisu. En voi mitenkään välttää sitä ajatusta, että nyt on otettu trendiä kiinni sarvista.

Jos unohdamme kuitenkin tuon seikan, niin Suljetut Ajatukset on melko hyvin onnistunut kokonaisuus, jossa ei ole varsinaisesti heikkoja lenkkejä. Toisaalta sisältö ei kuitenkaan vallitsevan melodisen mättämisen asteikolla nouse keskikastista ylöspäin sitten millään. Riffit ovat melko ennalta-arvattavia, eikä yllättäviä ratkaisuja löydy joukosta liikaa.

Suomen kielen käyttö tuo tietenkin oman positiivisen elementtinsä musiikkiin, ja ilman sitä Nicole ikävä kyllä hukkuisi satojen muiden yrittäjien joukkoon. Sanoitukset ovat edelleen hyvin maalailevia ja nicolemaisia. Ennemminkin kyseessä on runous kuin tarinointi. Suljetut Ajatukset on todennäköisesti ensimmäinen suomalainen metalcoreksi niputettava levy, joten eräänlainen merkkipaalu se kuitenkin on. Suomenkielisyys tuo omalta osaltaan bändille varmasti edelleen lisää faneja. Joudun kuitenkin myöntymään siihen, ettei Suljetut Ajatukset ole kansainvälisessä mitassa mitään erikoista - Suomessa kylläkin.

- Tero Kallio

Suomenkielistä asennemetallia. Jos Sara on se goottityyliin meikkaava vaihtoehtopimu ja Minerva hänen sievempi sisarpuolensa, niin Nicole on rankin ja räväkin sisaruksista, joka päällisin puolin on ehkä pelottavin kolmikosta, mutta samalla myös kiinnostavin. Yhtyeen bio kertoo, että "jos et vielä ole kuullut Nicolesta, olet onnistunut perusteellisesti välttelemään suomalaisen metalliskenen pinnan alla tapahtuvaa kehitystä."

Seitsemän vuotta ja seitsemän julkaisua ovat kakkosalbuminsa perusteella hioneet Nicolesta erittäin tiukan ja vakuuttavan asenneryhmän, jonka jyräävää tykitystä tasapainottavat melodiset lauluosuudet. Suomenkielisyys on tässä yhteydessä silkkaa plussaa. Vaikutteet johtavat selkeästi rapakon taakse, vaikka inspiraatiota väitetään ammennettavan myös ruotsalaisilta death-metal bändeiltä. Itse en tosin niitä kuule. Sen sijaan Ilkka Laitelan satunnaiset "jau jau"-huudahdukset ovat puhdasta Alexi Laihoa ja musiikin ajoittainen nytkähtely puolestaan silkkaa Meshuggahia. Pienemmissä annoksissa homma toimii, mutta pidemmän päälle kappaleiden samankaltaisuus alkaa puuduttaa.

Silti, mikäli Machine Head, Diablo ja Korn kuuluvat lempiyhtyeisiisi, miksi et tekisi tuttavuutta Nicoleen?

- Nalle Österman

Seinäjokelainen Nicole kutsuu mättöään "uuden sukupolven suomalaiseksi metalliksi".
Sitähän tämä kaikilta kanteiltaan onkin.

Bändin kakkoslevyllä Deftones- ja Korn- tyyppinen pomppuhevi ja Meshuggah-nytke yhdistyvät
ruotsalaispohjaiseen, nyttemmin amerikkalaistuneeseen melodiseen death/hardcore-suuntaukseen,
ja kaiken päällä kaikuu suomen kieli.

Sävellykset eivät ehkä ole niitä omaperäisimpiä, mutta härmäksi muristen ja puhtaalla pistäen
touhu saa uusia ulottuvuuksia. Kiekon kuuntelee sujuvasti läpi, mutta ihan hetkeen sitä ei viitsi
soittimeen takaisin tunkea. Sen verran paksua laavaa antinsa on.

Bändin on ihan hyvä tässä ja nyt, mutta kolmannella albumillaan Nicole vasta paineissa onkin: mitähän
"uutta" sinne sitten mausteeksi keksisi.

- Matti Riekki

Viime vuosina Suomessa on vallinnut vahva suomenkielisen metallin trendi Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen johdolla, eikä bändeille loppua näy, päinvastoin. Olen onnistunut koko ilmiötä välttelemään melko pitkälle, sillä omaan makuuni suomen kieli ei vain yksinkertaisesti istu metalliin. Niinpä pohjalaisen Nicolen voimajunttaus kärsii armotta korvissani, kun kornilta kuulostava laulu astuu kuvioihin mukaan.

Edes ”kielimuurin” ylittäminen ei Nicolea kuunnellessa auta, sillä Ilkka Laitalan puhdasosuuksiset laulut riipivät tärykalvoja lähes timorautiaismaisen jollotuksen tapaan ja parin kolmen biisin kärsimysten jälkeen toivoo siirapissa ja sokerissa kieriskelevän vokalistin pääsevän kunnon lääkitykseen. Vielä kun laulut on tuotettu hyvin voimakkaasti yli, iskee inhoreaktio entistä voimakkaammin. Räyhäkkäämmissä osuuksissa Laitalan ääni kuulostaakin selkeästi paremmalta.

Jos tökkii laulupuoli, toimii musiikkipuoli paremmin. Biisit ovat jotain Deftonesin ja kumppaneiden innoittamaa hitaahkoa ja voimakasriffistä mättämistä. Viitteet Diabloonkin osuvat ajoittain kohdalleen, eivätkä tuoksut Göteborgin suunnaltakaan ole täysin tuulesta temmattuja. En tiedä miten paljon lähemmäksi melodeathia Nicolen musiikki on kulkeutunut kun en ole aiemmin juuri bändiin paneutunut, mutta selvästi aineksia on sekaan imetty kitaramelodioiden ja joidenkin sovitusratkaisujen muodossa.

Tuotannoltaan levy on parasta A-ryhmää jo mainittua puhdaslaulua lukuun ottamatta. Kitarat murisevat matalalta ja selkeästi, ja soundi kelpaisi monellekin metallibändille oikein mieluusti. Muutoinkin tuotantoa leimaa laatu ja levyyn on selkeästi satsattu. Valitettavasti kova satsaus tuntuu levyssä myös liikana kosiskeluna. Kontrastit ovat ehdottomasti metallissa suola, mutta tässä se pehmeä puoli ei toimi alkuunkaan. Pahimmillaan bändi tuo mieleen kunnon särövehkeet hankkineen Apulannan. Suomenkielisestä laulusta ja väsyneistä voimariffeistä pitävät voivat lyödä pisteisiin varmaankin sen tarvittavan määrän lisää, mutta minä menen pesemään levyn kuuntelun jälkeen käteni.

- Marko Saarinen

Finnish metallers Nicole are back with their sophomore full length album "Suljetut Ajatukset", a follow-up of their 2002 debut album "Odotus". The band has evolved massively since their formation and this latest effort shows that the new direction is metalcore. Some hints of this alternation could be noticed when "Odotus" came out a few years back.

So what exactly has changed since "Odotus". Right from the beginning, it is obvious where the band has taken influences to their new sound. From the riffs and overall guitar sounds to the growling vocals of Ilkka Laitala shows the influences of metalcore. Especially in the track "Suunta" which could easily be mistaken for a Killswitch Engage song, if it wasn't for the finnish lyrics. Though the band has taken some serious steps forward, not all things have changed. You can still recognize the good old Nicole from the songs, atleast in the point when you first hear the turntables. "Lahja" an old song from a while back can also be heard on this album. Another thing that hasn't changed much since the early stages are the lyrics and vocals. You can still hear those poetical finnish lyrics and the contrast filled vocals.

In the end "Suljetut Ajatukset" is a step taken into the right direction. On the finnish scale this album is really important since there ain't much finnish metalcore around. But on the worlwide scale, the finnish vocals alone won't bring much difference to this genre. For the fans of Nicole this album is a must. If you're into Killswitch Engage and other similar metalcore acts, you should try this out.

- Itch

Seitsemän vuotta hartiavoimin eteenpäin puskenut Nicole on ottanut vihdoin kauan odotetun, merkittävän harppauksen kohti Isojen Poikien Heviklubia. Oman levylafkansa alla puurtanut seinäjokelaisnelikko on vasaroinut kasaan historiansa aikana kahdeksan julkaisua, joista kaksi täyspitkiä plättyjä, ja soundi on kehittynyt omaleimaisempaan suuntaan. Ehdoton tämänastinen lakipiste onkin tuore Suljetut ajatukset, taidonnäyte siitä, mihin itsevarmalla runttauksella ja jääräpäisellä päättävyydellä voi päästä.

Kasvatuksensa Nicolen pojat kertovat saaneensa niin mätön kuin rapin ja progen parissa, ja vaikutteet kaikuvat levyllä selväkielistä sanomaa. Ensimmäisenä kuitenkin täytyy kääntää kasvot kohti länttä, sillä göteborgilaisilla vermeillä kalastellaan, ja vaikka osa koukuista on lojunut ruostumassa Soilworkin ja muiden hengenheimolaisten vajassa jo hyvän tovin, ovat Nicolen pojat kaukaa viisaina tuoneet omia Rapaloitaan mukaan. Eväinään ruotsinmaan riffit ja uuden aallon kuolonmetalli yhdysvalloista, Killswitch Engagen malliin, eteenpäin paahtava Nicole on lupaava tulokas kotimaamme kamaralle ronskimman metallin suunnalla, nyt kun Diablo-innostus on laantumaan päin.

Oman linjansa pitänyt nelikko pitää huolen, että valitulla polulla tallataan vaikka henki menisi. Suomeksi esiintyvä Nicole ei ole lähtenyt muiden metropoliittasukulaistensa matkaan, vaan veivaa veisunsa vahvimmalla kotimaisella. Vaikka itse sisältö ei teksteissä ole juuri perinteistä heviretoriikkaa syvällisempää, on mukava kuulla äkkiväärästi fraseerattua suomea perinteisesti englanniksi hoilatun rakenteen kyytipoikana. Nicole kuitenkin kompastelee laulaja-kitaristi Ilkka Laitalan puhtaisiin vokaaliosuuksiin, jotka kuulostavat paikoitellen turhankin lukiobändiskabasta bongatuilta. Dödisärinät sitä vastoin luonnistuvat varsin mallikkaasti, ja kun puhtaisiin lyödään vähän Ozzy-kaikua, purjehditaan taas turvallisilla vesillä. Platkuja rumpu-soundeja sen sijaan ei pelasta mikään. Vaikka taiteilija Sahakangas onkin täysin salonkikelpoinen hevikannuttaja, onnistuvat soundit tekemään vaikutelman, että ainoa mikä saa kyytiä, on tädin vanhuuttaan löystynyt futon-patja.

Suurimmaksi meriitiksi kohoaa Suljetuilla ajatuksilla ehdottomasti biisitarjonta, joka on samalla perinteistä göteborg-runttausta, mutta myös hyvin vaihtelevaa ja timantinkovalla tyylitajulla sävellettyä. Edes muutamalla rallilla esiintyvä levylärppä ei onnistu numetalisoimaan biisejä liiaksi, vaan tuo mukaan pikemminkin oman pikantin nyökkäyksensä tuota hetken porskuttanutta muoti-ilmiötä kohtaan. Moniosaiset mutta selkeät kokonaisuudet nauttivat idearikkaasta ilmapiiristä sekä rajoituksettomasta sovelluskyvystä, sekä indie-henkisestä vapaudesta, joka puhaltaa raikkaita tuulia tälle hitaasti kaavoihin kangistuvalle metallin suuntaukselle.

Nicolen Suljetut ajatukset on monipuolinen ja –ulotteinen levy, joka osoittaa myös sen, että pienten levy-yhtiöiden aika ei ole vielä ohi fennometallin kamaralla. Muutamista virheistään huolimatta se on kunnianhimoinen, mutta odotukset lunastava levy.

- Timo Vuorensola

Seinäjokelainen metalliyhtye Nicole on seitsemän toimintavuotensa aikana kiertänyt ahkerasti eri keikkapaikkoja, joilla bändiä kuulemma usein odottelee perin fanaattinen fanikunta.

Yhtyeen levymyynti on pysytellyt niukahkona (hieman yli 4500 myytyä äänitettä). Ihme on, jos lukemat tuollaisina tulevaisuudessa säilyvät, sillä bändin tuore studioalbumi "Suljetut ajatukset" raaputtaa roheasti karstat pois paikalleen jumittuneista metalliasenteista.

Viiden miehen kokoonpano Nicole suoltaa iloista rankkuutta levyn raidoille hieman Deftonesin ja kotimaisen äijähevin ison nimen Diablon malliin. Nicolen edesottamuksia monesti verrataan ruotsalaisten death-pumppujen ambitioihin, mutta näkisin, että orkesteri on mittavan askeleen edellä useimpia veden takaisia kollegojaan.

Ilkka Laitalan käheällä kurkulla karjumat melodiat, Laitalan ja Olli Ketolan sahaavat kitarariffit sekä Ville Sahakangaksen paljon puhuvat, tuhdit tuplabassorumpukuviot tuovat bändin ilmaisuun sopivasti angstista raivoa ja joviaalia energiaa.

Näin sitä metallia pitää valmistaa!

- Juha Seitz

Nicolessa yhdistyvät kaksi elementtiä, joiden yhteen liittäminen on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii yhtyeeltä sekä kokemusta, että tietotaitoa. Nämä kaksi ovat puhdas- ja huutolaulu. Kuitenkin lopputuloksen juotos on ihan kohtalaisen pulloon menevää matskua.

Nicolessa yhdistyy Diablo, Sara ja Meshuggah. Millainen näiden yhtyeiden kombinaatio voi olla? Erinomainenko? Aivan, juuri sitä tämä orkesteri onkin, mutta jotain uuvuttavaa levyssä kuitenkin on. Ehkä se johtuu levyn pituudesta tai sitten siitä pahemmasta eli liian yksinkertaisesti ilmaisusta. Mistä lie? Tämä seikka vie Nicolen levyltä täydet pisteet, mutta ehkä se seuraava pommi on se täydellinen ja odottaa vielä aikaansa.

Levyä on ylistetty nyt loputtomiin joka mediassa ja siihen on ihan turha Stalkermusicin enää mennä. Hyvähän se on, ei siitä mihinkään pääse. Etenkin ensimmäinen kappale iskee allekirjoittaneeseen kuin moukari lahoon puuhun. Tämä moukari on nimeltään Valta ja se onkin levyn paras kappale. Sen sijoittaminen johonkin muuhun kohtaan levyä olisi kyllä toiminut paremmin, koska nyt odottaa muilta kappaleilta samanlaista räyhäasennetta ja sitä ne kaikki eivät tarjoile, vaan väliin on ympätty myös koskettavampia kappaleita, jotka nyt jäävät totaalisesti raivon varjoon.

Herranjumala, en ole pitkiin aikoihin odottanut minkään yhtyeen keikalle pääsyä yhtä kovasti. Toivottavasti eksymme joskus samaan kaupunkiin, voisin melkein oluen tarjota, on sen verran asiallista vääntöä herrasväki vääntänyt. Mmmm…

Mitäpä muuta tästä yhtyeestä ja levystä voisi sanoa. Ottakaa pari kaljaa, muutama hyvä kaveri ja hiljentykää Valta kappaleen ajaksi esimerkiksi takan leimuun, ei voi enää parempaa kappaletta olla olemassa…

- Markus Rask

Suljetut ajatukset on Nicolen toinen albumi, mutta takana on myös useampi ep ja Ilkka Laitalan, Olli Ketolan, Jussi Jokipiin, Ville Sahakankaan ja Otto Seppelinin muodostama ryhmä on toiminut jo seitsemän vuotta. Nicolen nykylinjaa voisi verrata kotimaiselta puolelta vaikkapa Saran ja Diablon laajaan välimaastoon. Ilkka Laitala hoitaa örinävokaalit oikein mallikkaasti ja puhtaita vokaaleitakin on mukana, joskin rankassa ilmaisussa on huomattavasti enemmän puhtia.

Valta starttaa albumin heti vahvasti. Biisin koneilla sävytetty soundimaailma on vakuuttava ja kitaraosasto miellyttää. Suunta käyttää onnistuneesti puhtaita vokaaleita kertosäkeessään, mutta energia saavutetaan örinällä. Sanasta sanaan luo upeasti tunnelmaa varsinkin instrumentaalisissa osuuksissaan. Ajaton on albumin alkua lennokkaampaa tavaraa, mutta sitä seuraava Saavumme menettää osan tehostaan käyttämällä vain puhtaita vokaaleja.

Piirteiden suojasta on parhaimmillaan melkoista vyörytystä ja hassuhkona yksityiskohtana yksi biisin osuuksista on melkein kuin Apulannan Reunallat-biisistä. Albumin nimikappale Suljetut ajatukset on rankkaa peruskamaa. Lahja aloittaa jylhästi kunnon jungle-rytmeillä ja biisin kestäessäkin rytmeissä on kovasti puhtia ja pieni annos konetunnelmaa. Taakse ja Aamun seisaus heittävät sekaan skrätsäyksiä, joita olisi voinut käyttää enemmänkin. Kaaos lopettelee albumin virallista osuutta rankasti, mutta vielä kuullaan Petri Koskimäen Valve-remiksaus, joka innostaa erityisesti mainioilla pianomelodioillaan ja kertosäekin on varsin mukava.

Suljetut ajatukset miellyttää korvaa tuotannoltaan ja soundeiltaan. Ilkka Laitala on haka rankoissa vokaaleissaan, eikä mikään muu häiritse kuin välillä t-kirjaimen ääntäminen th:na. Parhaimmillaan kappaleissakin on kovasti potkua, mutta liian moni biisi pelaa liikaa rankalla otteellaan, eikä varsinaista vetovoimaa synny tarpeeksi. Kokonaisuus on kuitenkin vahva ja Nicolellä lienee loistava tulevaisuus edessään.

- Antti Niemelä

Seinäjoelta nöyrästi mutta varmasti ponnistava Nicole on noussut vähitellen suomalaisten metal-fanien tietoisuuteen, vaikkakin hieman epätietoisena omasta tyylistään. Nu-metal hengessä aloittanut bändi on vuosien saatossa muotoutunut nykyiseen todella raskaaseen metalliin. Puhtaat laulut ovat vähentyneet, ja tilalle on astunut entistäkin perseelle potkivampi huuto. Huudon aggressiivisuus on oikein mainiota luokkaa, ja se välittyykin kuulijalle todella hyvin.

Vaikuttajikseen Deftonesin, Chimairan ja Killswitch Engagen nimeävä Nicole tulee nyt siis uuden albumin ja 11 uuden rallin + Valve remixin kanssa tavoittelemaan entistä suurempaa suosiota Suomen metalpiireissä. Levyä aloitellaan hyvinkin raskaalla ja selvästi vaikuttajia seuraavalla Valta-biisillä, joka kertoo aikalailla koko albumin sisällön tiukassa paketissa. Levy on kokonaisuudessaan aika ennalta-arvattavaa tavaraa, vaikkakin muutamia ihan mukaviakin yllätyksiä löytyy, kuten melodiset biisit Sanasta Sanaan, Saavumme ja raskaampaa menoa edustavat Suunta sekä Taakse. Oman lisämausteen Nicolen musiikkiin tuo Otto Seppelinin konesetit ja skrätsäykset, ja tietenkin todella mainiosti toimivat puhtaat laulut, joita voisi ehkäpä olla jopa hieman enemmän.

Hattua nostan Nicolelle, sillä jätkät vetää mainiota metallia jo seitsemättä vuotta, ja vieläpä ilman ulkopuolisia levy-yhtiöitä! Hyvin huolella tehty "Suljetut Ajatukset" -albumi osoittaa, että kyllä sitä kunnon metalliakin osataan soittaa. Mielestäni Nicole kuitenkin kaipaisi hieman enemmän ja ennenkaikkea monipuolisempia riffittelyjä säväyttämään biisejä. Kansitaiteesta plussaa!

- Pekka Pessi

Vaikka keskiverto heavyn kuuntelijan musiikkimaku on varsin laaja, niin jostain syystä itse heavy on, vielä korostetusti Suomessa, konservatiivinen musiikinlaji. Oman levy-yhtiön perustanut ja seitsemän vuotta vanha bändi Nicole on päättänyt kuitenkin uida vastavirtaan. Tai näin oli ainakin vielä vuonna 2002, kun bändi julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa nimeltään Odotus. Siinä missä kyseistä levyä olivat inspiroineet pioneeribändit kuten Deftones, niin uuteen pitkäsoittoon on haettu inspiraatiota ruotsalaisilta death-bändeiltä ja kotimaisista pumpuista kuten Diablo.

Periaatteessa Nicolella ei sinänsä ole ongelmia ja heikkoja lenkkejä ei bändissä ole. Hyvää perusmättöä, mutta siinä se ongelma juuri on. Eikö tällaisia bändejä ole ihan tarpeeksi jo maailmalla? Ja jos 24-vuotiaina aletaan jo apinoimaan vanhaa koulukuntaan, niin eihän se ole hyvä asia. Suljettujen ajatusten ensimmäinen biisi Valta antaa jo hyvän kuvan, mitä on luvassa. Eli tiukkaa, mutta myös hyvin ennalta-arvattavaa meininkiä. Otto Seppelinin levaritkin on jätetty lähinnä pölyttymään, vaikka ne Taakse-biisissä vierailevatkin.

En yhtään ihmettele, että kundeilla on fanipohjaa. Tällainen suomeksi laulettu, sinänsä pätevä pauke löytää kyllä yleisönsä. Kundit osaavat soittaa, mutta kaikki on hirveän valmiiksi pureskeltua. Lisäksi bändien kuten Killswitch Engagen diggailu kuuluu liikaa läpi ja rehellisesti pojat bändin vaikutuksen musaansa myöntävätkin. Kaiken kaikkiaan päällimmäinen tunne levyä kuunnellessa on pettymys. Ehkä, jos en olisi aikaisempaa matskua kuunnellut, pystyisin suhtautumaan levyyn erilailla, mutta nyt on vaan pakko vähän kitistä.

- Kari Koivistoinen

Nicolen parin vuoden takainen Odotus oli tarttuvan kiihkeä nu metal -debyytti Deftonesin ja kumppanien hengessä, mutta raskautetun kakkosen asennus on jo selvästi julmempaa tykitystä Chimairan ja Lamb of Godin tahtiin. Eivät Pohjanmaan pojat tosin esikuvia kumartele, vaan tahkoavat keskitempoisia metalliralleja niin häjysti, että jos vokalisti-Ilkan ärjymiskieli olisi englanti, niin levy olisi hitti kautta telluksen.

- Volle Pylkkänen

Ei voi kuin hämmästellä "Suljettujen ajatuksien" mahtavuutta. Nicole soittaa yhteen kunnioitettavalla tavalla, soundimaailma ei häpeä yhtään kansainvälisessäkään vertailussa ja mikä tärkeintä - musiikillisesti kyseessä on taattu mestariteos. Kun soppaan lisätään vielä melankoliset suomenkieliset sanoitukset, niin miten kukaan edes hieman perusangstinen raskaan musiikin kuluttaja voisi olla pitämättä tästä?

Nicole on kiistatta yksi raskaimmista suomeksi laulavista yhtyeistä. Allekirjoittaneen korvaan albumista kuuluu vaikutteita esim. Diablo:sta ja Devildriver:ista. Mausteina seassa hieman Göteborgia ja ehkä jopa bodom-järven lapsukaisia. Vertauksista huolimatta Nicole on kuitenkin onnistunut luomaan aivan oman tyylinsä, mikä on kunnioitettavaa nykyaikana, jolloin kaikki muka on jo kertaalleen tehty. Ja kaukana ovat ne ajat, jolloin sanottiin, ettei raskasta musiikkia voi tehdä uskottavasti suomen kielellä. Yhtä kaukana ovat ne ajat, jolloin Nicolea verrattiin jatkuvasti Saraan; nyt viimeistään molemmat "ilkeät siskot" ovat löytäneet sen oman punaisen lankansa.

Tasaisen vahvalta levyltä erottuvat edukseen mp3-sinkkunakin julkaistu Suunta, runttaushirviöt "Sanasta sanaan" ja "Suljetut ajatukset" sekä perkeleellinen hevihirmu Kaaos. Meitä pitkäaikaisia kuuntelijoita lämmittää Nicole-klassikko Lahja, joka on saanut nykyaikaiset soundit sekä toimivan jungle-alun. Toisesta klassikosta Valveesta on otettu levylle mukaan vain remix-versio, mikä ratkaisuna hieman kummastuttaa, koska onhan alkuperäinen versio yksi hienoimmista Nicolen vedoista koskaan.

Suljetut ajatukset huokuu ennakkoluulottomuutta, vankkaa itsevarmuutta, tinkimätöntä ammattitaitoa ja ehdotonta rakkautta musiikkia kohtaan. Nicolen saavutuksia arvostaa vieläkin enemmän, kun tietää, että niin tämä albumi kuin muutkin yhtyeen tuotokset (esim. 120 Minuuttia -DVD) on tehty käytännössä kokonaan omin voimin oman levy-yhtiön nimissä.

Suljetut ajatukset on kiukkuisin keskisormen näyttö isoille levy-yhtiöille pitkään aikaan. Olen myyty. Jätetään silti vielä puoli pistettä varaa pistää paremmaksi kolmannella albumilla...

Ville Kauppi