kuvat video Uutiset Keikat Diskografia Yhtye Kauppa Kontakti Tekstit vieraskirja Linkit
   
Sivu Syyttömistä (2007) -arviot
Stalkermusic 4 / 5
Korroosio 3 / 5
Rokkizine 3 / 5
Soundi 4 / 5
SUE 8 / 10
Rumba 3 / 5
Tuhma 4 / 5
Chambers - / -
Imperiumi 8 / 10
Inferno 4 / 5
Mesta 4,5 / 5
Get in the pit 9 / 10
Noise 3 / 5
Hardcoresounds 4,5 / 5
Ilkka 4 / 5
Desibeli 3,5 / 5
Stalkermusic - 4 / 5

Jopas mukavata kuulla Nicolesta jotain. Viimeksi pari vuotta sitten provinssissa olin pittaamassa ja lämpenin bändiin aika tavalla. Deeveedeen väijyin, mutta siitä ei mitään liiempiä kiksejä tullut, johtuen varmaan live-vedon hedelmällisyydestä verrattuna kotisohvan paskaan äänentoistoon. Nyt äänentoisto ei ole yhtään parempi, mutta Nicole maistuu paremmalta kuin koskaan.
Bändillä alkaa olla tuota taustaa jo ihan mukavasti. Tämä vuosi on yhtyeen kymmenvuotis juhlavuosi. Eli onneksi olkoon merkittävästä rajapyykistä. Noihin kymmeneen vuoteen mahtuu yli 6000 myytyä levyä, yli 200 keikkaa ja helvetisti verta ja kyyneleitä. Jaa, menisikö musiikkiin.
Nicolen lapsukainen on jumalattoman tiukkaa turpaan vetoa alusta loppuun. Armoa ei anneta, eikä kyselläkkään! Keskitytään vaan brutaaliin soundiin. Mikä muuten on hyvinkin miellyttävää kokonaisuudessaan (siis se soundi, DORK). Itse bändi väittää sen tulevan Lamp of god, Killwitch engage akseleilta. Itse voisin väittää aivan samaa. Soundi on hyvinkin samantapaista, suhteellisen terävää, metallimätkettä isolla ämmällä. Niin jos jollekkin jäi vielä epäselväksi tahi ei tiedä, niin musiikkigenreä voisi luonnehtia hooseeksi. Paikkailkaa viisaammat jos olen syvälläkin metsän uumenissa…
Ehdottomana valttikorttina kyseisellä yhtyeellä on Suomenkielinen tulkinta. Kyllähän tälläisiä punppuja on aikas lailla ympäri Tellusta ja suurin osa vetää Lontooksi. Joten vaihtelu virkistää. Tosin tällä nyt ei maailmaa valloiteta, mutta Suomi luultavasti kyllä. Miinuspuoliakin yritin etsiskellä aika raivoisasti, eikä oikein löytynyt mitään. Varsinkin kun dikkaan kyseisestä musagenrestä kun hullu puurosta ja varsinkin Suomeksi lauletusta. Nii laulaja herra Laitilan ääni voisi olla vielä vähän matalampi. Laulussa ei ole mitään vikaa, mutta henkilökohtaisesti dikkailisin möreämmästä huudosta.
Taistelen tässä itseni kanssa, että kumpi olisi levyn paras veto. Kakkosena killuva Viimeisin sanoin ja levyn päättävä Luopumus. Timakka pulma. Viimeisin sanoin rouhii matalalta ja sisältää helmiäisiä nytkytys kohtia suvantovaiheiden saattelema. Biisi on myös hitaampaa Nicole tuotantoa, vaikkei balladista voida vielä puhuakkaan. Kertsi uppoaa pidennettyjen huutokohtien ansiosta minuun kuin veitsi vanhaan mummoon (kahdesta vanhasta sanonnasta saadaan kätevä yksi sanonta). Luopumuksessa myös miellyttää kertosäe ja riffit ja yltiömäinen huuto. Jumalauta alkaa Oton sieluun sattumaan kun ei osaa päättää. Noh, nämä ovat ehdottomasti levyn eroittuvimmat kappaleet, jota seedeesoitin raksuttaa paljolti!
Ei kyllä taas oikeesti voi muuta kun kehua. Eikä ihan keksimällä ilkiä keksiä mitään negatiivista… Eikä voi kun suositella… Neljällä… ”Tee siitä puhdas vuokseni”!

Otto Dufva
17.03.2007

Korroosio - 3 / 5

Kai sitä on kuuluttava tällä kertaa jonkinlaiseen vähemmistöön, kun Nicolen uuteen albumiin lähtee tarttumaan ennemmin toiveikkain mielin, eikä niinkään luottavaisena aiemman tuotannon perusteella. Suomeksi laulavista metallibändeistä Nicole on nimittäin noussut jo jonkinlaiseen asemaan ja bändillä on fanikuntaa jos jonkin verran, mutta ainakaan kaksi edellistä kokopitkää eivät ole toimineet allekirjoittaneelle niin kovaa, kuin tiettyjen tahojen hehkutuksista olisi voinut odottaa. Periaatteessa Nicolen kohdalla asiat ovat kyllä kohdallaan. Kielenä suomi on toki haasteellinen, eikä Nicole ole tältä osin osunut vielä ihan keskelle maalitaulua, mutta jälki on ollut kuitenkin kohtalaista ja mielenkiintoista varsinkin siksi, kun sitä on yhdistelty mielenkiintoiseen yhdistelmään rapakon takaisia metallin aaltoja ja rakkaan länsinaapurimme muutamia ilmiöitä. Jollain tavalla sitä kuitenkin toivoo, että Nicole ennen kaikkea petraisi sävellyksissään, mutta toisi niihin mukaan myös entistä enemmän omaa itseään, mitä lähetään hakemaan uutukaiselta.

Kolmannelle levylleen Nicole on kasvanut, mutta ei sentään ulos kuorestaan. Se aiemmin mainittu ja edellisillä levyillä elänyt yhdistelmä tuoreemmista jenkkimetallin edustajista ja ruotsalaisista melodisemmista bändeistä elää edelleen, tällä kertaa mieleen tulevat niin Chimaira, Arch Enemy kuin myös Soilwork, vaikkei suoria vertauksia mihinkään yksittäiseen suuntaan onneksi enää kykenekään vetämään. Nicolen tapauksessa asia on kuitenkin yhä edelleen harvinaisen selvästi niin, ettei tarkoituksena ole lähteä keksimään mitään omaa punaista lankaa, vaan vetää tällä linjalla suomeksi niin kovaa kuin mahdollista. Kun omaperäisyyden ässää ei ole hihassa, on jäljen oltava lajissaan melkoisen laadukasta jäädäkseen mieleen muuten kuin kielen myötä ja tässä Nicole kompastelee edelleen. Meininki on paikoitellen hyvinkin messevää ja menevää, minkä ohella yhä aggressiivisemmaksi kääntynyt jyrinä rynnii paikoitellen oikein mukavasti paikasta toiseen tiukkojen riffien, ankarien vokalisointien ja muutamien odottelevampien osien voimalla, mutta se lopullinen väri jää kenties edelleen puuttumaan. Peruspalikat ovat kyllä tornissa tuotantoa ja soittoa myöten, mutta se torni on edelleen kalteva.

Nicolen uutukainen osoittaa oikeastaan jälleen sen erään suomimetallin kiron. Vaikka Sivu syyttömistä onkin kaikessa tavallisuudessaan kohtalaisen mallikasta jälkeä, saa se lisäarvoa jo ainoastaan kielensä takia, sillä on helppoa kuvitella, kuinka tämä jälki tulisi englanninkielisenä tyrmättyä selvästi ankarammin. Tämä ei ole välttämättä oikein, mutta puhtaasti fiilislinjalla Nicole toimii kuitenkin kolmannella levyllään kohtalaisesti nimenomaan valitun kielen ja perusjyräyksen ansiosta. Tällaisia asioita ei onneksi tarvitse liikaa ajatella, kun Sivu syyttömistä pyörähtää käyntiin ja levy rymiseekin alusta loppuun varsin vaivattomasti. Joukosta erottuu nimittäin jopa mainioita kappaleita Viimeisin sanoin, Tuhottu viha, Saman unen kaipaus ja Vallan näyttämö. Mukana on niin rytmikkäämpää, melodisempaa kuin hieman raaempaakin riffittelyä yhdistettynä pääasiassa räyhääviin vokalisointeihin, mutta kuullaan joukossa muutamia puhtaitakin osioita laulujen puolesta, vaikka nämä eivät albumia erityisesti omaperäisemmäksi tee. Se jokin koko levystä jää silti kaiken tämän keskellä puuttumaan. Monet kappaleet jäävät mieleen ennemmin meininkinsä, kuin kokonaisvaltaisuuden puolesta.

Vielä kolmannenkin levyn jälkeen on pakko myöntää, ettei Nicolen hehkutus osu oikein yksiin bändin ulosannin kanssa. Sivu syyttömistä on jo melko kulkevaa jälkeä ja ehdottomasti parannusta bändin aiempiin tekeleisiin nähden, mutta Nicolelta puuttuu silti sitä jotain, mikä nostaisi bändin esille joko laajemmassa lajissaan tai sitten puhtaasti suomimetallin edustajana. Voihan toki olla että bändillä on puutteita näkyvyyden tai imagon suhteen, monet suomimetalliin kuuluvat bändit kun ovat jo lähtökohdiltaan persoonallisemmalla tasolla, mutta ne kaikkein suurimmat vajavaisuudet piilevät silti siellä musiikissa. Nicolella on kyllä ote kohdallaan ja bändi osaa pyöritellä antiaan mukavasti, mutta se lopullinen sähäkkyys ja kaivattu omaperäisyys uupuu edelleen niin pahasti, ettei albumi nouse juuri keskikastista ylös. Bändi ei siis yritä keksiä pyörää uudelleen, se ei haittaa. On kuitenkin täysin selvää, että nykyisellään ylitarjonnasta kärsivässä metallissa on erotuttava sekä laadun että omien sävyjen kautta. Nicole ei saavuta täysin kumpaakaan.


Aki Nuopponen
15.03.2007

Rokkizine - 3 / 5

Jo nyt vaikuttavan omakustanteisen uran tehneen suomalaisen metallipoppoon, Nicolen uutukainen jättää taakseen hieman arastavat puhtaat lauluosuudet ja nykyään perinteeksi metallipuolella tulleet tunteikkaat kertosäkeet. Näiden tilalle lisätään tuttua ja turvallista huutoa, joka Ilkalta on aina sujunut mallikkaasi. Olen pitänyt Nicolesta aina ja muistan ajat jolloin huudon määrä oli hyvin vähäinen yhtyeen repertuaarissa. Kuitenkin yhtyeestä on koko ajan tiennyt, että mihin suuntaan ollaan menossa.

Sivu Syyttömistä on tyylipuhdas metallilevy. KSE-viboja saa jo etsiä ja nyt liikutaankin Meshuggahin ja Chimairan takapihoilla. Tylyä riffiä pukkaa toisensa perään, ehkäpä vähän liiankin tiuhaan. Välillä tuntuu, että jotkut biisit ovat uusien ja taas uusien metalliriffien tyylinnäyte. Ilkan vihainen karjunta joskus jopa hukkuu riffien paljouteen. Silti Nicolen ulosannissa on sitä brutaalia voimaa, jota ollaan jo odotettukin. Puhtaiden lauluosuuksien unohtaminen on ollut oiva valinta, mutta pelkkä huuto vie kokonaisuudelta hieman pois, levy tuntuu junnaavan paikallaan ja on välillä hieman puuduttava. Kokonaisuudessaan meno on rankempaa, mutta temmoltaan hyvin tasaista, minkäänlaisia nopeita tilutteluja ei ole, eikä niinkään supernopealla temmolla potkivia metalliralleja. Pääasiassa luotetaan tasaisesti runttaavaan rytmittelyyn ja voimakkaaseen huutoon. Muutaman "minisoolonkin" voi pongata.

Parhaimmat helmet ovat Verijäljet, Vallan näyttämö ja Saman unen kaipaus. Levyn aloittava Syvyys ei aloita niin hyvin kuin Valta aikoinaan. Muutenkin tuntuu vähän siltä, että levyn asenne on kohdallaan, mutta se ei potki niin kovin kuin Suljetut Ajatukset aikoinaan, vaikka se sisälsikin tunteikkaita kertsejä ja puhdasta laulua. Sivu Syyttömistä on hyvä levy, mutta tuntuu välillä turhan tasapaksulta. Pirun kovia riffejä ja helvetin reteitä kohtia, kuten vaikkapa Verijäljet-kappaleen alku. Se ei kuitenkaan riitä. Pakko on päästä näkemään miten Nicole jyllää livenä näillä uusilla biiseillä.

Jani Peltonen
4.3.2007

Soundi - 4 / 5

Sahalla apupoikana ollessa jäi mieleen sahuri kuvaus paikkakunnalla liikkuvasta porukasta, joka unohti palauttaa luvatta lainaamiaan tavaroita. "Näyttävätkin seinästä reväistyiltä viitapiruilta", ilmoitti mies ja käynnisti sirkkelin.

Tiedättehän sen uhkeasti humisevan äänen, kun sirkkeli kerää kierroksia. Ja armottoman vinkumisen ja rähinän, kun se halkoo tukkia. Sivu syyttömistä on tuota sirkkelöintiä alusta loppuun, ja jos sahurilta kysytään, tällaista musiikkia tuskin esittävät muut kuin viitapirut.

Nicolen loikka Suljetuista ajatuksista (2004) tähän levyyn on samantyylinen kuin minkä Pantera otti Vulgar Display Of Poweria seuranneelle Far Beyond Drivenille. Pääasiassa keskitempoiset tai hitaat kappaleet on pakattu niin tiukkaa myottiin, että ilma käy vähiin. Täyteen ahdetut, typistettyjä riffejä takovat biisit tuottavat ahtaanpaikan kammoa, kun mikään ei soi vapaasti.

Kireälle viritetty pommi ladataan silmille sillä hetkellä, kun Nicole ruoskii hirviönsä rokkaamaan. Yksittäisten biisien hahmot nousevat esiin ja lukuisten kitararaitojen sovitukset alkavat purra. Nicolen rokkaminen ei tarkoita yhteensopivuutta esimerkiksi Hellacoptersin kanssa, käännökset ovat edelleen kankeita kuin Titanicilla vuonna 1912, vaan tempppuna on äärimmäisen raskaan musiikin pakottaminen vyöryyn.

Tällaista ei tapahtu vahingossa. Vaikuttaa siltä, että Sivu syyttömistä on visioitu millilleen jo kauan ennen studioon menoa.

- Antti Mattila
20.2.2007

SUE - 8 / 10

Kun itse tekee, ei tarvitse kenenkään puuttua tekemisiin. Seinäjokelainen Nicole on tehnyt alusta asti kaiken itse omasta levy-yhtiöstään alkaen, ja oma linja pidetään, maksoi mitä maksoi. Tässä tapauksessa oma linja on aggressiivinen ja nopeatempoinen jenkkityylin moderni death metal, joka naittaa yhteen elementtejä medolisesta Göteborg-soundista ja rouheammasta päin-pläsiä-äärimetelöinnistä.

Konsepti ei ole mitenkään ennenkuulumaton, mutta vankan asenteen lisäksi Nicolen pelikorteista löytyy vahva valtti, suomenkielinen laulu. Ilkka Laitalan, ärhäkkä ärinä iskee napakasti perille, ja biiseihin eläytyy huomattavasti vahvemmin kuin ulkomaankielisten tykittäjien edesottamuksiin. Kymmenen biisin rujo ja konstailematon kokonaisuus on vieläpä tuotettukin harvinaisen iskevästi ja selkeästi miksaaja Sami Koiviston toimesta.

Rankka tykitys jättää ehkä turhankin vähän pelivaraa nyannseille ja sisäiselle vaihtelulle, mutta vastapainoksi Syvyyden, 8442:n sekä Tuhotun vihan kaltaiset sivallukset eivät jätä kiveä kiven päälle. Puhdasta laulua sisältävän loppupuolen helmen Saman unen kaipauksen olisi voinut ehkä sijoittaa keskemmällekkin albumia kontrastien luomiseksi.

- Jussi Lahtonen
17.2.2007

Rumba - 3 / 5

Pätevää mättöä, josta puuttuu hieman mausteita.

Pomppumetallin kulta-aikoina aloitellut Nicole on tullut pitkän matkan nykivästä jurnutuksesta eteenpäin. Kolmas levy Sivu Syyttömistä ei keksi ruutia uudestaan, minkä bändi itsekin saatteessaan myöntää. Se on kuitenkin tiivis puriste kymmenvuotiaan bändin osaamisesta ja metallinkovasta tahtotilasta.

Sivu syyttömistä kuulostaa läpikotaisin 2000-luvulta, mikä ei tässä kohtaa ole negatiivinen asia. Lamb of Godin ja Killswitch Engagen tapaiset nimet ovat innoittaneet pohjalaisbändiä avaamaan musiikkiaan kuuntelijalle. Toisaalta runttaus on niin brutaalia, etteivät kertosäkeissä viihtyvät jenkkikollegat pysty ollenkaan samaan. Avauskappale Syvyys on todella vahva yhdistelmä tarttuvuutta ja armottomuutta. Levyn mitalla samaan ylletään muutamaankin otteeseen, esimerkiksi Vallan näyttämön death metal -tyylittelyssä ja Luopumuksen otsikonmukaisuudessa. Loppujen lopuksi kymmenen biisin sävy on hieman liian monotoninen, jotta levyä voisi kutsua loistavaksi. Mukaan olisi tarvittu muutama oivallus, jotta sinänsä pätevään mättöön olisi saatu lisävivahteita.

- Jussi Mäntysaari
16.2.2007

Tuhma - 4 / 5

Nicolen edellinen keikko oli pirun vihainen tekele. Tuore levy on kaikessa parempi. Nicole on liikkellä niin aggressiivisella paketilla, että bändi pyyhkii pöytää Diablon ja Bodomin lasten kaltaisilla akteilla. Sivu syyttömistä taistelee raskaimman kotomaan kielellä väännetyn metallialbumin tittelistä.

Nicole on karistanut Goteborgin dödömetallivaikutteita ja meno alkaa muistuttaa Meshuggah-sukuista kivitalon korkuista metallimuuria. Killswitch Engage -fiilareita on yhä mukana. Vauhdista ei humalluta, vaan turpaanveto tapahtuu hartaissa merkeissä. Jenkkilän paaluttajalegendalle Panteralle tehdään kunniaa urakalla. Muutamat nopeat irtiotot tuovat metalcoremaista lisämaustetta, mutta ankara metalliputki ei hengähdystaukoja tarjoa. Sovituspuolella on kuitenkin ajatusta: aggressiometalli on Nicolen bisnes.

Vokaalit ovat raivon syvintä olemusta. Normaalivokaalit on kuopattu ja huuto-osasto toimii täysillä arvosanoilla. Soittopuoli tarjoaa raskasta kivimuuria täsmäpommin tarkkuudella ja biisimateriaali murhaa niin taloissa kuin vapaassa ilmanalassa. Soundi on metallityöläisen arvostamaa malminlouhintaa. Sivu syyttömistä on valmis paketti.

Miinuksia kertyy lähinnä räyhäävän metalliputken itseään toistavasta luonteesta ja tempovaihtelun köyhyydestä. Nicole ei myöskään ole lähtenyt kehittämään pyörään uusia kulmia, vastaavaa tavaraa on ollut markkinoilla jo pitkä tovi. Väinämöisen kielellä tätä ei kuitenkaan ole paremmin tehty.

- J.A. Kaunisto
13.2.2007

Chambers - - / -

Nicole täyttää kunnioitettavat 10 vuotta ja on julkaissut uuden kiekon joka on raskasta, sujuvaa ja tietenkin suomenkielistä jytinää.

Kuten aikaisemminkin, "Sivu syyttömistä" -levyn linja on kauttaaltaan raskas ja silkasta metallista on kyse. Nicolen musiikiksi tämä levy on ahdettu todella täyteen jyräriffejä ja kaikelle muulle on jätetty hyvin vähän tilaa. Ja kuten arvata saattaa, bändi ei biiseissään kiirehdi mihinkään vaan mättää "Chimairamaista" ryminää matalalta ja kaikessa rauhassa. Kyseessä on siis Nicolen raskain albumi koskaan. Tämä toki kuulostaa oikein hyvältä Nicolen toimittamana ja on bändin tunnistettavaa tyyliä, mutta ei kai se tarkoita että tätä samaa tulisi koko ajan toistaa biisistä toiseen? Verijäljet-biisin lopussa vilautetaan pieni välähdys siitä, kuinka järkyttävän kovalta Nicole voisi kuulostaa lisätessään vauhtinappulaa. Voin vain kuvitella millainen peto Nicolesta syntyisi jos näin tapahtuisi.

Poissaolollaan loistavat tällä kierroksella puhtaat lauluosuudet, joita ei yksinkertaisesti enää ole paria pientä poikkeusta lukuunottamatta sisällytetty biiseihin. Aiemmalla "Suljetut ajatukset" levyllä minua aikoinaan syljetti kun siinä oli puhdasta laulua enkä pitänyt niistä. Nyt kun niitä ei enää ole, minä suorastaan kaipaan niitä tähän takaisin. Ei sillä että puhtaat laulut olivat Nicolen loistavimpia puolia, mutta ilman niitä tämä kuulostaa kyllä pidemmän päälle yksitoikkoiselta. Tuntuu jopa hieman vaikealta tehtävältä kuunnella tämä kunnialla alusta loppuun. Mahdoton tehtävä sen sijaan on kuunnella tämä läpi ajatusten harhailematta joka paikkaan. Tai jos kysyt minulta mikä biisi, riffi tai kertosäe minulla jäi tästä päähäni, on pakko sanoa ettei yksikään. Mutta yksi asia tästä jää väkisinkin päähän - Nicole kuulostaa erittäin raskaalta metallikoneistolta joka tietää kuinka jyrätätään.

"Suljettujen ajatuksien" puhtaista lauluista huolimatta minun täytyy tunnustaa, tuota levyä eräänlaisena mittatikkuna pitäessäni, että se oli kokonaisuutena ehkä hieman miellyttävämpi paketti. En silti halua uudelta levyltä ottaa pinnoja pois, sillä tämä tosiaan on bändin raskain kiekko koskaan ja aivan Nicolen itsensä kuuloista. Olin minä tästä sitten mitä mieltä hyvänsä, olen valmis tunnustamaan Nicolen yhdeksi kotimaisen metallin kovista nimistä, joskin niitä on toki monia.

Marko Simonen
12.02.2007

Imperiumi.net - 8 / 10

Raskaan työn raataja, ihmeen vähälle huomiolle jäänyt Nicole, lyö pöytään kolmannen täyspitkänsä. Edellislevy Suljetut ajatukset oli vahvaa rutistusta, täynnä tarttuvia riffejä, mutta kokonaisuus hajosi hiukan loppua kohden. Odotukset uutta levyä kohden ovat siis Olympiastadionin tornin korkuiset.

Ja kyllä, Nicole on ruuvannut intensiteetin vielä kireämmäksi. Ensi kuuntelun jälkeen olo on melkeinpä pettynyt, että siinäkö se nyt oli. Päähän ei jää juuri mitään. Puhtaat laulut on jätetty pois, mikä on oikea ratkaisu. Kappaleet pysyvät suurimman osan ajasta keskitempoisena ja aivan julmetun raskaana nytkyttelynä. Se on kuitenkin selvää, että levy on hyvä.

Hiljalleen Sivu syyttömistä riisuu itsensä kuulijalle, vaate kerrallaan. Kappaleista paljastuu jatkuvasti enemmän muotoja ja yksityiskohtia. Vaikka vaikutteet Atlantin takaisilta Chimairalta ja Lamb Of Godilta kuuluvat selvästi, on Nicolella oma otteensa ja yhtye tuntuukin löytäneensä identiteettinsä lopullisesti. Suomen mittakaavassa bändi tekee omalinjaista musiikkia, joka äidinkielellä vedetyistä sanoituksista huolimatta ei kuulosta juurikaan suomalaiselta.

Levyllä ei löydy edelliskiekon olleiden tajunnanräjäyttäjien, kuten Suunta, Valta tai Sanasta sanaan kaltaisia täsmäiskuja. Uuden levyn materiaalista ei mikään kappale nouse selvästi muita korkeammalle, mikä toisaalta puhuu tasavahvuudesta, mutta joillekin varsin homogeeninen kokonaisuus saattaa olla liian raskas kuunnella. Levy vaatii kärsivällisyyttä, huomiota ja keskittymistä. Asiaa ei auta runollisen vaikeaselkoiset lyriikat, jotka moni voi tuomita pelkäksi sananhelinäksi. Laulaja Ilkka Laitala tosin näyttää, miten suomenkielestä saa oikeilla painotuksilla ja raa’alla tulkinnalla todella vahvan ja rankan kuuloista.

Pitää nostaa hattua yhtyeen periksiantamattomalle työskentelylle: kaikki tehdään itse ja julkaistaan itse. Nicolella on hyvät mahdollisuudet "tehdä Mokomat", jos Suomen metallikansa osaa tehdä oikean päätöksen ja kipaisee kauppaan hakemaan levyn. Tämä bändi sen kyllä ansaitsisi.

- Tuomas Valtanen
5.2.2007

Inferno - 4 / 5

Useamman vuoden hierominen ja kypsyttely Suljetut Ajatukset -levyn (2004) seuraajalle on kannattanut, sillä Sivu syyttömistä - levyllä kuuluu ärhäkän tanakaksi ja tiukaksi tiivistetyn musiikin takana seisovan Nicolen kymmenen vuoden kokemus. Seinäjokelaisten kolmas albumi nostaakin bändin oikeasti askeleen verran ylöspäin tasolle, jossa moni suurempaakin mainetta niittänyt Amerikan ihme on täysin suotta, ainakin myyntilukuja ja suosiota tarkasteltaessa.
Sivu syyttömistä ei päästä kuuntelijaansa helpolla, sillä orkesteri on laajentanut ilmaisuaan huomattavasti muun muassa vinksauttamalla kappalerakenteita ja rytmityksiä harkitusti. Jälki on entistä haastavampaa, hitaampaa ja tylympää, mitä Ilkka Laitalan läpi levyn repivä vokalisointi alleviivaa entisestäänkin. Lamb Of Godin ja Meshuggahin vaikutteet kuuluvat selkeästi, minkä Nicole myös avoimen pohjalaisittain häpeilemättä ja nöyristelemättä myöntää. Uudesta on kuitenkin luotava riittävän uutta.
Ainoa mitä kiekolta jää oikeastaan kaipaamaan ovat korvien väliin pyörimään jäävät kertosäkeet ja/tai melodiat, joita levyltä ei liiemmin löydy. Vaikka Nicolen myllytys onkin taidokasta ja ennen kaikkea tehokasta, ei kuuntelijan koukuttaminen pienillä levähdyshetkillä olisi heikkouden vaan vahvuuden osoittamista.

- Mega Kuusinen
2.2.2007

Mesta.net - 4,5 / 5

Mikäli maailmassa on yhtään oikeudenmukaisuutta, tee se itse-henkinen Nicole on hyvää vauhtia tekemässä Mokomia. Oman levymerkin alla julkaistava kolmas albumi Sivu Syyttömistä kipuaa bändin toistaiseksi kovimmaksi voimannäytöksi. Musiikistaan turhat löysät ottanut bändi keskittyy turpaan vetoon Pohojalaasella antaumuksella. Sopii ainoastaan toivoa, etteivät pojat eksy samojen mittelöiden jälkilöylyihin. Sen verran selvää jälkeä Nicole uutukaisellaan tekee.

Päällimmäinen huomio albumilla on puhtaan laulun puuttuminen. Laulaja Ilkka Laitala hoitaa homman tällä kertaa miehekkäästi karjahdellen. Laulumelodioiden puuttuessa pääosa musiikissa lankeaa rytmiryhmälle. Biisit ovat entistä teknisempiä, mutta harkituilla sovituksilla on karsittu itsetarkoituksellinen kikkailu pois. Riffivyöryt etenevät kappaleiden ehdoilla pieniä mielenkiintoa lisääviä yksityiskohtia sisältäen, omaan näppäryyteen sortumatta. Sivu Syyttömistä kurkottaa kunnianhimoisesti samaan kansainvälisesti vertailukelpoiseen karsinaan Meshuggahin, Chimairan ja Killswitch Engagen kanssa.

Suomalaisen metallin kentässä Nicolella alkaa olla hyvin pullat uunissa. Tällä albumilla se seisoo yhä tukevammin metallin eturintamassa, jossa huojuu jo bändiä selvästi suuremmat nimetkin.

- Tomi Asuintupa
31.1.2007

Get in the pit.fi- 9 / 10

Nicolen edellinen julkaisu, Suljetut Ajatukset vuonna 2004, toi yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen. Seinäjokelaisen kokoonpanon vuosien työ mm. oman levy-yhtiön ja kiivaan keikkailun merkeissä sekä näkemystä tukenut tinkimätön asenne oli jalostunut teräväkulmaiseen, mielenkiintoiseen ja toimivaan pakettiin, joka asetti myös varsin suuria odotuksia tulevaisuuden suhteen.

Tulevaisuus on nyt tässä ja se kantaa nimeä Sivu Syyttömistä. Nicolen uusin hengentuote tarjoilee entistä rosoisempaa, vihaisempaa ja ennen kaikkea raskaampaa paahtoa tiukkaan nivotussa muodossa. Yhtyeen takoma metalcore on jalostunut omiin uomiinsa ja siinä missä rapakon takana pahimmissa tapauksissa on toistettu samaa kertosäettä jo kolmatta levyä, niin Nicole lyö oman pakkansa täysin uuteen kuosiin ja nostaa itse oman rimansa entistä korkeammalle. Vaihtoehtometallin parissa liikutaan edelleenkin mm. Killswitch Engagen malliin, mutta evoluutio on tuonut mukanaan myös enemmän brutaaleja sävyjä esim. death metallin maailmasta.

Heti levyn alkupuolella tulee selväksi, että tällä julkaisulla ei tuskin kuulla kovinkaan heleitä kertosäkeitä vaan nyt ladotaan kuontaloon ja kovaa. Meshuggahmaisen kierosti rullaavat teokset kuten Verijäljet, 8442 ja Vallan Näyttämö todistavat loistavasti Nicolen päämäärän viedä konseptiaan reilusti eteenpäin. Nämä tekniset ja mutkikkaat biisit edustavat myös levyn terävintä kärkeä uudella ilmeellään. Ruuvia on kiristetty äärimmilleen ja esim. puhtaat laulut puuttuvat lähes täysin. Musta ulosanti pukee yhtyettä paremmin kuin hyvin ja vokalisointi onkin suorastaan murhaavaa. Tuoreutta on saatu hyvin mukaan vaikutteiden ilmeisyydestä huolimatta. Yhtyeen soitanto on tiivistynyt pykälän verran aikaisemmasta ja toiminta on vakuuttavaa kaikilla osa-alueilla. Sovituksiin ja tekniseen osaamiseen on panostettu kovasti ja suurella tunteella. Albumi kestää huoletta myös kansainvälisen vertailun niin soundillisesti kuin toteutuksellisestikin.

Sivu Syyttömistä on raskas levy. Kompromissit on tungettu kamiinaan ja tilalle on aseteltu painavaa asiaa taidolla tuotettuun muottiin. Hengähdystauot tämän turpareissun ohessa tulevat käytännössä biisien välissä olevien pienten siirtymien aikana. Täten albumi pelottelee kenties herkimmät Nicole-fanit hieman kauemmaksi liekeistä, mutta tarjoilee taas toiselle puolelle herkkupaloja kultaisella tarjottimella. Tämä on kaikkea muuta kuin hissimusiikkia. Nicolen nahanluonti on onnistunut hyvin ja vaikka yhtye ei mitään täysin ennenkuulumatonta esittelekään, niin on sen piiskaama metalli tinkimätöntä ja näkemyksellistä sekä olennainen osa Suomen raskaan rokin eliittiä. Se on kovaa valuuttaa näinä päivinä.

- Aki Aunala
30.1.2007

Noise.fi - 3 / 5

Kymmenen vuoden ikään ennättänyt Nicole juhlistaa pyöreitä vuosiaan kolmannella pitkäsoitollaan Sivu syyttömistä. Levy jättää kylmäksi tuskin ketään äärimetallin ystävää, sillä tämä Seinäjoen junttakone jauhaa koko kolme varttia sellaista haipakkaa, että oksat pois. Kyse on siis melko tyylipuhtaasta brutaalin koulukunnan death metalista, josta syntyy vahvoja mielleyhtymiä Lamb of Godin ja Arch Enemyn suuntiin. Vaikka itse sävellykset eivät ole järin omaperäisiä, lisäsäväyksen paketille antaa suomen kieli, johon luottavia saman sortin bändejä ei ole tullut liikoja vastaan.

Alkutahdit ilmoille kajauttava Syvyys jyrää takuuvarmasti eteenpäin eikä sorru elontielle. Biisi on levyn helpoimmin sisäistettävä suhteellisen tarttuvan kertosäkeensä ansiosta. Avausta nopeampi Viimeisin sanoin runttaa sekin vakuuttavasti lyijynraskain riffein ja edustaa kiekon ehdotonta parhaimmistoa yllättävän toiveikkaine kertosäkeineen. Tämän jälkeen toivoa onkin turha hakea rankasti mättävistä Verijäljistä tai 8442:sta. Kukistuneet säkeet edustaa taas hetken aikaa vähän seesteisempää runttausta, mutta sen jäljet unohtuvat äkkiä Vallan näyttämön, Kyynelmaan ja Tyhjän taulun puskiessa säälimättömästi niskaan. Painostavasta tunnelmasta vapauttaa vielä hetkeksi jopa puhdasta laulua sisältävä Saman unen kaipaus, joka tuo kiekolle piristävää vaihtelua. Päätörunttaus Luopumus palauttaa menon kuitenkin vielä tutuille raiteilleen.

Nicole toteaa saatteessaan, ettei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan vaan pyrkii vain täyttämään aukon suomenkielisen metallin kentässä. Näihin sanoihin on helppo yhtyä, ja ne kuvaavat hyvin myös Sivun syyttömistä sisältöä. Kappaleet eivät nimittäin tylyydestään ja hienoista soundeistaan huolimatta ole mitään maata mullistavan erikoisia, ja ellei niitä olisi esitetty suomeksi, Nicolen kohtalona saattaisi olla polkeutuminen genren ulkolaisten nimien jalkoihin. Mutta kotimaan kentille bändi tuo tälläkin levyllään ehdottamasti mukavan lisän, jonka tahtiin sopii puida nyrkkiä ja hokea perkelettä.

- Olli Koikkalainen
30.1.2007

Hardcoresounds.net - 4,5 / 5

Nicole, a four-pieced modern metal band from western Finland has been around since the mid 90’s. During their near decade journey, the band has released plenty of material and has explored a handful of different styles. Heavy music has always been always close to their hearts and their music has grown heavier album after album. Since their 2001 debut EP, the band has released every single record through their own label Biotech Records. The band is currently finishing their third full-length studio album “Sivu Syyttömistä”.

Since their early days, Nicole´s style has changed quite a bit with every album. Whilst their earliest styles draw influences from North American alternative metal scene, their current style has evolved to the likes of Killswitch Engage and Lamb Of God. The local scene for that kind of music is pretty small, but growing steadily. The most drastic change on their new album is the fact that it’s much heavier than its predecessors. This can be obviously heard on the music but also on the vocals. The band has decided to leave the already diminishing clean parts for good. What are left are the deep and extensive growls and screams of vocalist Ilkka Laitala. Thought turning to more aggressive direction, the band has not forgotten the melodic parts. Their music is still very guitar driven and the melodies bring a nice catchy touch to every song. The album highlights are “Verijäljet” and “Tuhottu Viha”, which is also my personal favorite.

Nicole has always been known for their impressive live shows and “Sivu Syyttömistä” provides nice additions for all the mosh loving fans of Finnish metal. For those who have not heard of Nicole before and are not afraid of foreign lyrics, I’d recommend you to check them out immediately. “Sivu Syyttömistä” will be released on January 31st through Biotech Records.

- Itch
22.1.2007

Ilkka - 4 / 5

Nicole hallitsee synkistelyn

Seinäjokelainen metalliyhtye Nicole täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Ahkeralla bändillä on plakkarissa roimasti onnistuneita keikkoja sekä kymmenen julkaisua, joita on myyty yli 6 000 kappaletta.

Kokoonpanon kolmas pitkäsoitto Sivu syyttömistä lataa tiskiin peruspohjalaista angstia. Miksaaja ja tuottaja Sami Koiviston johdolla Nicole työsti lätyn, josta pilkistää kaikuja modernista metallikäsityksestä hitusen Lamb of Godin malliin.

Musiikin toinen ääripää kurottelee messevästi rouhean kuolonmetallin suuntaan. Keitos maistuu, sillä bändin muusikot hallitsevat kummankin tontin erinomaisesti.

Kitaristit Olli Ketola ja Ilkka Laitala pitävät tiukasti huolen siitä, että levyn sahaavat äänivallit tuovat väristyksiä kuuntelijan selkäpiihin.

Kun vokalistin manttelia kantava Laitala örinältään hetkittäin rauhoittuu, tunnelmaan kehittyy jopa blacksabbathmaisia kohtalonomaisuuksia.

- Juha Seitz
17.01.2007

Desibeli.net - 3,5 / 5

Rahdun päälle kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Nicole julkaisi edellisen Suljetut ajatukset albuminsa. Tuolla uransa toisella pitkäsoitolla tämä pohjanmaalainen ryhmä otti reilusti etäisyyttä pari vuotta vanhempaan Odotus debyyttilevyynsä ja sama ”irti historiasta” meininki vallitsee myös tällä uutukaisella.

Sivu syyttömistä onkin selvästi raskainta, riffisintä ja rosoisinta Nicolea mitä on koskaan kuultu. Nu-metalista muistuttaneet levarit ovat saaneet väistyä pysyvästi kahden kitaran vallitustöiden edestä ja kuusikielisten toimesta nostatetaan tuon tuostakin kivitalon kokoisia metallimuureja. Riffipuoli ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kun perusasiat ovat kunnossa on jälkikin keskivertoa parempaa. Rytmiryhmän hikeä säästämätön työ tuo myös omalla tahollaan mieleen mm. Killswitch Engagen, Soulflyn ja Meshuggahin kaltaiset kokoonpanot, eli lisää rautaa on lisätty tankoihin myös tuolla osastolla. Rytmillisiä kikkailuja harrastetaan em. yhtyeiden hengessä jonkin verran, mutta enempäänkin tuntuisi olevan vielä eväitä.

Nicole vuosimallia 2007 on kaikista muutoksista huolimatta yhä se oma itsensä, jonka tunnistaa melkeinpä jokaisesta sävellyksestä melko nopeasti omaksi itsekseen. Ilkka Laitilan vokalisointi on kääntynyt lähinnä möreäksi huudoksi, puhtaiden osuuksien jäätyä pois repertuaarista. Tätä tyylin rankistumista ja yksipuolistumista voi pitää pienenä tappiona, vaikka toimivat ne tummat lyriikat toki näinkin.

Yhteenvetona voi todeta, että Sivu syyttömistä metelöi jo vakuuttavasti, mutta persoonallisuutta saisi olla vielä enemmän. Tämän lisäksi ryhmä tuntuu palavan välillä säästöliekillä, eikä live-tilanteista tuttua raakaa energiaa ole onnistuttu johtamaan läheskään riittävästi studioon saakka.

- Mika Roth
07.02.2007